Kuntavaalien 2017 esittelyvideoni

https://www.youtube.com/watch?v=O22sLtBkpP0

Ajatus maahanmuuttokeskusteluun

Keskustelu turvapaikanhakijoista ja maahanmuutosta on lähtenyt Suomessakin lentoon. Polttopullona.

Suuri kysymys on kadonnut meteliin.

Eivät ne sopeudu. Eivät opi kieltä. On raiskauksia ja murhia. On ihmeellisiä huiveja ja ärsyttäviä hattuja. On kirjaimia, joista itse Pirukaan ei ota selvää.

Voin vakuuttaa kaikkien suvakkien puolesta, että meitäkin ahdistaa turvapaikanhakijan tekemä raiskaus kantiksen tekemää enemmän. Tai murha. Tai se, jos työnteko tai kielenopiskelu ei pitkänkään ajan kuluessa näytä innostavan.

Raivostuttavaa!

Kaikki tämä kuuluu siihen politiikkaan, jota päivittäin tehdään.

Mutta se suuri kysymys ei saa jäädä näiden alle. Kysymyksen äärellä on osattava hiljentyä, jotta vastaus kuuluu.

Kysymys on nyt ja aina:

Täytyykö sotaa tai sortoa pakenevaa ihmistä auttaa?

Kyllä   vai   ei?

Vasta kun tähän on vastattu, voidaan käydä keskustelua kaikesta siitä, mikä asiaan liittyy.

Jos vastaus on kyllä, on mukisematta hyväksyttävä, että ratkaistavaksemme ja hoidettavaksemme tulee koko lannistava taakka raiskauksineen ja murhineen ja kaikkineen.

On pöyristyttävää tulla hyväksikäytetyksi. Ei sitä suvakkikaan itselleen toivo, eikä sitä siedä.

Näihin asioihin voidaan kuitenkin vaikuttaa. Ei helposti, eikä heti, mutta työtä tekemällä kuitenkin voidaan. Sitähän auttaminen on, raskasta työtä. Siksi voimakkain on usein auttajana pitkäjänteisin.

Auttamisen keinot tulivat harjoituksen puutteessa yllätetyiksi. Tämä antoi populismille muutamia helppoja maalipaikkoja. Saavutus jäi tappion, positiivinen negatiivisen alle.

Nyt tarvitaan sitä vahvemman voimaa, jolla pitkäjänteistä työtä jaksetaan viedä eteenpäin. Nykyinen kehitys johtaa kohti tragediaa, jossa suureen kysymykseen vastataan EI.

Eurooppa rakentaa aitojaan Trumpin Yhdysvaltoja nopeammin, ja ne pakolaiset, jotka vielä aidan väleistä mahtuvat, kohtaavat väsytetyn ja vihamielisen, avoimen rasistisen eurooppalaisen ja suomalaisen.

Omaan epäonneensa jätetty ihminen kasvaa ajan kuluessa vaaraksi ympäristölleen. Tälle vaaralle ei saa meillä eikä muualla enää antaa enempää tilaa. Rasismi ja terrorismi saavat voimaa toisiltaan.

Sodista on selvitty ennenkin, ja selvitään edelleenkin, vain solidaarisen demokratian keinoin.

Solidaarisuus on hengittämistä. Kun se loppuu, ruumiidenlasku alkaa. Suomalaisilta onkin lyöty ilmat pihalle, ja tuomari laskee jo. Vielä on kuitenkin mahdollisuus vetää syvään henkeä ja nousta kanveesista.

Ensin on vain vastattava siihen kysymykseen. 

Teknologian Porvoo?

Porvoon on aika lähteä mukaan leikkiin nimeltä 2000-luku.

Teknologiset mahdollisuudet on hahmotettava riskeineen nykyistä laajemmalla katseella. Edistynyt teknologia robotteineen on teollisuudessa ja arjessa mukanamme päivittäin. Porvoolla on laiska ote tilanteeseen, ja meillä onkin tällä aluella vain voitettavaa.

Päivittäisen liikkumisen räätälöinti telematiikan keinoin on Porvoon kokoisessa kunnassa mahdollisuus.

Etädiagnoosi on lähitulevaisuudessa saavuttamassa enemmistön luottamuksen.

Vihreä teknologia on jo vanha tuttu porvoolaisille.

Keikkatyöläisyys ja yksityisyrittäjyys lisääntyy Porvoossakin mm. automaatiokehityksen mukana, haluttiin tai ei. Kaupungin on oltava aktiivisena osapuolena tukemassa uusia työllisyyden muotoja.

Seniorikuntalaisen arkea olisi mahdollista helpottaa monin tavoin nettiä hyödyntämällä. Liikkumisen suunnittelu, terveyden seuranta, mahdollisuuksia on. Seniori pitäisi kuitenkin opettaa näiden palvelujen äärelle. Ehkä Haaga-Helian opiskelijat voisivat järjestää ikä-ihmisille tietotekniikkakursseja Taidetehtaalla? Nuoret oppisivat samalla itsekin sitä asiakaspalvelua, jota tänään ja tulevaisuudessa tarvitaan. Ja paljon muuta.

Porvoo seuraa jatkossakin kehitystä läheltä, mutta ilman teknologiastrategiaa emme onnistu riittävässä määrin ohjaamaan mutkissa, emmekä kiihdyttämään suorilla.

On luotava yhteistoiminnan kulttuuri alueen tietoteknisen osaamisen ja kunnan välille. Yritysten, kuntalaisten ja Porvoon hallinnon suunta on sama. Luovalle keskustelulle ja päätöksenteolle onkin runsaasti tilaa.

Ehdotukseni ensimmäiseksi konkreettiseksi projektiksi teknostrategian alla, on Porvoon toteuttama kunnallinen mobiilisovellus, joka meillä olisi pitänyt olla käytössämme jo kauan: http://leokylataskuvas.blogspot.fi/2017/03/porvoolle-oma-mobiilisovellus.html

Muistetaan, että teknologian suunnitelmallisempi valjastaminen käyttöön on monella tapaa kompromissitonta työtä. Kyseessä on ala, jolla voidaan rakentaa uutta, purkamatta vanhaa.

Porvoolle on laadittava kulttuuripoliittinen ohjelma

Porvoolla on mahdollisuus kasvaa todelliseksi kulttuurikaupungiksi niin halutessaan, mutta tätä kasvua rakentamaan on kaupungille luotava kattava ja tavoitteellinen kulttuuripoliittinen ohjelma.

Porvoossa on paljon aktiivisia yhteisöjä, jotka kuitenkin tuottavat aika paljon palveluja itselleen.

Musiikkiopisto toimii yhtäällä, taidekoulu toisaalla, urheiluseura omassa rauhassaan. Yhdistykset tuottavat tapahtumia resurssiensa mukaan missä ja miten keksivät. Sellaiset taide- ja urheilulajien harrastajat, jotka eivät toimi osana organisaatioita, ovat piilossa. Tiloja tekemiselle on vaikea löytää. Taidetehdas huutaa konsultteja nostamaan käyttöastettaan.

Nuoret on mahdollista saada nykyistä enemmän rakentamaan tapahtumia omista lähtökohdistaan, mutta vastuu kontaktin syventämisestä nuorisoon on meillä vanhemmilla ja vahvemmilla.

Lastenkin ääni on ajoittain vaarassa jäädä epäselvien linjojen alle. Nyt kipuillaan esimerkiksi sen epätasa-arvon kanssa, ettei musiikkileikkikoulua ole tarjolla kaikissa päiväkodeissa, joten niissä joissa palvelu löytyy, sitä ollaan lakkauttamassa. Ehdottomasti tilannetta tulisi ratkoa lasten etu edellä, eli lisätä musiikki- ja taideharrastusmahdollisuuksia sinne, jossa vielä ollaan ilman. Resurssikysymykset voidaan ratkaista. Hyvinvointi- ja terveysvaikutukset ovat tiedossa.

Lopulta ollaan tilanteessa, jossa suuri kuva puuttuu. Mitä kulttuuri tarkoittaa porvoolaiselle? Mitä se voisi tarkoittaa? Voiko kaupunkilaisten hyvinvointia ja Porvoon houkuttelevuutta lisätä nykyisestä? Kyllä voi.

Porvoolla on perinteitä erilaisten toimijoiden yhteistyöstä, mutta yhteishenkeä kaivataan lisää. Kulissien takana onneksi tapahtuu kaiken aikaa rajanylityksiä ja kurottamista yhteistyötä kohti.

Nyt onkin oikea aika koota yhdistykset, harrastajat, ammattilaiset ja julkiset instituutiot yhteen, nostamaan kulttuuri koskettamaan meitä kaikkia porvoolaisia.

Maksuton joukkoliikenne Porvooseen

Onko Porvoolla varaa tarjota ilmainen joukkoliikenne asukkailleen?

Nyt kun lippu maksaa esimerkiksi 4 euroa, niin mikä olisi lopullinen taloudellinen vaikutus, jos nuo eurot maksaisikin kunta?

Matkustaja käyttäisi tuon 4 euroa pääsääntöisesti Porvoossa, eli raha jäisi yhteiseen talouteemme. Jos summa käytetään ostoksiin, palautuu osa siitä suoraan takaisin kunnalle veroina. Osa menee yrittäjälle, joka edelleen maksaa summalla omaa kulutustaan, sekä työllistää myyjää, joka eurot rahastaa. Ja kaupan siivoojaa ja niin edelleen. Kun Porvoon työllisyystilanne paranee, kunnan työttömyydenhoitomenojen tarve budjetissa kevenee.

Porvoolla on selvä halu ainakin hieman kasvaa väkimäärältään nykyisestä. Ydinkeskustan kaavoitus asunnoille saavuttaa lopulta rajansa. Porvoota kuitenkin ympäröi ainutlaatuinen merellinen maaseutu, ja Porvoolla onkin Helsingin kyljessä Suomen paras sijainti. Maaseutu, josta pääsee ilman taskulaskinta keskustan palveluiden luokse, on todellinen magneetti uusia asukkaita kohti.

Miksi me, jotka emme paikallisliikennettä käytä, haluaisimme maksaa sen heille, jotka käyttävät?

Hehkeän luonnonläheinen, mutta urbaani muuttokohde kerää uusien asukkaiden lisäksi myös yrittäjiä puoleensa. Saisimme laajempia palveluita. Ja tänään keskustaan tullaan reunoilta omilla autoilla aika paljon, eikä kukaan ole vuosiin ollut sitä mieltä, että keskustan parkkitilanne olisi erityisen hyvä. Ilmainen joukkoliikenne aivan ilmeisesti vähentäisi henkilöautojen käyttöä päivittäisessä asioinnissa.

Joitain ajatuksia parkkitilanteen kohentamiseksi on keskusteluissa ollut, yhtenä Citymarketin parkkihallin laajentaminen kohti Lundia. Voi toimiakin, jos maaperä mahdollistaa louhinnan. Parkkihalli ei tule halvaksi sekään, ja on moninverroin haasteellisempi lääke akuuttiin vaivaan, kuin satsaus lipunhintojen poistoon.

Urbaanille muuttajalle on vuosi vuodelta tärkeämpää kunnan työskentely ympäristöasioiden eteen. Maksuttomalla joukkoliikenteellä voimme nousta kaupunkivertailussa.

Porvoo ei toki olisi planeetan ensimmäinen kaupunki, joka tällaisen liikkumisen mahdollistaisi, ja tuskin meillä on varaa olla viimeinenkään.

Kyläkolut on säilytettävä

Porvoon maaseudun kyläkoulut on ehdottomasti säilytettävä. Koulujen toimintaa tuleekin vaalia ja kehittää, ei näivettää ja häivyttää.

Porvoon kannattaa rakastaa maaseutuaan vielä, kun se on monin paikoin elinvoimaista ja viriiliä aluetta. Lasten hyvinvointi ja perheiden arjen sujuvuus nojaavat paljon sen varaan, että koulu löytyy mahdollisimman läheltä.

Koulujen lakkautusta on perusteltu mm. säästösyin. Kuitenkaan sellaisia uskottavia laskelmia on vaikea löytää, joissa merkittävää säästöä lakkautuksista syntyisi. On kuitenkin olemassa laskelmia, joissa kyläkolun oppilaan kustannus kunnalle on jopa suurkoulua pienempi. Onkin selvää, että suuria säästöjä ei ole lakkautusten myötä luvassa.

Myös oppilaan asemaa on käytetty perusteena lakkautuksille. Suurkoulussa terveydenhoitaja, kuraattori ja muu tukihenkilöstö on useammin tavattavissa kuin pienessä koulussa. Tässä on ehdottoman tärkeää kuunnella kyläkoulujen oppilaiden vanhempia, jotka ovat täydellä panoksellaan puolustamassa kyläkoulujaan. Selvästi oppilaiden saamiin tukipalveluihin ollaan tyytyväisiä.

Kyläkoulujen ikää ja kuntoa on myös epäilty. Kuitenkin kaikki kouluissa paikan päällä tehdyt arvioinnit ovat olleet sillä kannalla, että vanhemmat koulut voivat erittäin hyvin. Tilanne Porvoon uudemmissa suurissa ja pienemmissäkin kouluissa on karmea. Sisäilmaongelmat ovat laajoja ja vakavia.

Lapsen edun mukaista ei ole lähettää häntä pidemmän matkan päässä sijaitsevaan suurkouluun, joka kärsii sisäilmaongelmista. Kunnan edun mukaista ei ole siirtää oppilasta suurempaan kouluun, kun se ei tuo säästöä, vaan jopa kustannusten nousua. Kunnan edun mukaista ei myöskään ole näivettää maaseutuaan.

Maaseudulla on todellista vetovoimaa, ei pilata sitä.

Porvoolle kunnallinen mobiilisovellus

Google tietää, väitetään.

Uuteen kaupunkiin saapuessa on internetistä helppo löytää kaipaamansa palvelu. Ravintola, kampaaja, rautakauppa. Paljon matkustavat tietävät, että vaikka Googlen varassa pärjääkin hyvin, ei vieraassa kaupungissa sukkulointi ole sittenkään niin helppoa kuin se voisi olla.

Porvoolla on nyt paikka alkaa tiennäyttäjäksi yksinkertaisen teknologian hyödyntämisessä.

Kuinka helppoa olisi asukkaan tai kaupunkiin muuttoa tai matkaa suunnittelevan ladata mobiilisovellus, jossa on kaikki Porvoon tarjonta heti nähtävillä?

Mitä etsit? Tuliaisia, työkaluja, vuokra-autoa, taidenäyttelyä, bändiä juhliisi? Nämä on löydettävissä laajasti ja helposti, kun väline on oikea.

Itse sovelluksen tuottaminen ei vaadi paljonkaan resursseja. Markkinointia se kuitenkin vaatii, siksi Porvoon kokoinen toimija saisi sovelluksen jaloilleen pienempiä koodipajoja varmemmin.

Sovellus täytyisi onnistuneesti markkinoida tapahtumatuottajille, yrittäjille ja kaikille, jotka Porvoota toiminnallaan rikastuttavat.

Palveluiden kirjo on ilmiselvästi liian laaja kenenkään koostettavaksi ja päivitettäväksi. Sovelluksen olemassaolo perustuisikin siihen, että huolellisen suunnittelun ja selkeiden kategorioiden myötä jokainen kuppila, kauppa ja toimija ilmoittaisi sovellukseen oman palvelunsa itse. Väärinkäytökset siivotaan helposti, kun palveluntarjoajan käyttäjäprofiili luodaan varmenteen läpi.

Mobiiliporvoon käyttäjä, avaatko viikon tarjoukset vai selaatko suosikkisi viikonlopun tarjonnan?


Keikkatyöläisyys ja yksityiyrittäjyys lisääntyy Porvoossakin mm. automaatiokehityksen mukana, haluttiin tai ei. Kaupungin on oltava aktiivisena osapuolena tukemassa uusia työllisyyden muotoja ja ohjaamassa kysyntää tarjonnan luokse.

Porvoolla on samalla mahdollisuus oppia uutta rakentaessaan yhteistyön kulttuuria paikallisen IT-osaamisen kanssa. Tällaisen kevyemmän toteutuksen jälkeen vain mielikuvitus on rajana jatkokehitystä varten.

Porvoolla on taitoa ja tahtoa ottaa vauhtia päivän trendeistä.